Pyhän viikon kipu, pääsiäisen aamun ilo.

'Se on valmis', kuuluisat sanat, jotka Jeesus Kristus itse lausui, kun hän roikkui ristillä ihmiskehonsa kuollessa. Tämä vuoden aika saa minut pohtimaan noita sanoja pääsiäisen lähestyessä. Se on valmis, näiden sanojen ehdoton lopullisuus jättää minut kunnioitukseen. Ihmiskunnan synnit kasaantuvat Jumalan Pojan selkään. Uskomatonta, että hän pystyi ottamaan niin raskaan taakan, jota kukaan muu historian ihminen ei koskaan ole tarpeeksi vahva käsittelemään.
Jeesus kohtasi isänsä kääntävän selkänsä hänelle, koska hän ei voinut katsoa häntä niin täynnä syntiä, mikä on lopullinen hylkäämisen muoto. Istuessani tajuan, että jopa ne, jotka eivät usko Jumalaan, voivat saada paljon pääsiäisen sanomasta. Mies, joka oli kerran rakastettu nyt, halveksitaan ja joutuu julmuuteen ja nöyryytykseen, kun hän kuoli hitaasti katsojien edessä. Hän ei koskaan menettänyt asemaansa ja itsehillintäänsä, minkä hän vain antoi anteeksi ja otti epäoikeudenmukaisen rangaistuksen. Mieleni läpi välkkyvät kuvat ovat voimakas vetovoima sydämessäni, voimakkaasti ylivoimainen. En koskaan toivoisi kohtaloa kenellekään, ei edes viholliselle, mutta tässä on tarina rakastamani miehen hakkaamisesta, kunnes hän vetää viimeisen henkensä.
Ei-uskovan täytyy tuntea myötätuntoa miehestä, jota toivon. Historia on osoittanut, että Jeesus käveli maata. Sillä uskova pääsiäinen tulee pauhuvan kuin leijona pellolla, ilo on kiehtova, Hän on noussut! Ennen sitä iloa meidän on kuitenkin kuljettava tuskan polkua, juuri sitä polkua, joka johtaa meidät ristille. Ilman sitä meillä ei ole syytä olla niin iloisia. Takaisin kohtaan 'Se on valmis', eikö nuo sanat saa sinut järkyttämään hieman?
Kun jokin on lopullinen, voimme hengittää helpotusta - tämä lukupaperi on valmis, illallinen on kypsennetty, maisterin tutkinto on valmis. Helpotus tulvaa meitä tänä aikana elämässämme. Kun Jeesus lausui nuo sanat, tuliko hän helpotukseen? Hänen tehtävänsä oli suoritettu, ja hän otti maailman synnit menestyksekkäästi selällään. Kuvittelisin, että hänen helpotuksensa huokaus oli sellainen, jota en kykene ymmärtämään. Hän otti kaikkien sinä päivänä elävien sekä kaikkien ennen ja jälkeen elävien ihmisten synnit. Yksi mies, Jumalan oma poika, otti kaiken synnin maksamalla hinnan, jonka me kaikki ansaitsemme maksaa. Olemme ihmisiä, teemme syntiä joka ikinen päivä ja ansaitsemme kuoleman, mutta hän otti meiltä tämän taakan vapauttaen meidät tehokkaasti. Se on voimakasta, se on rakkautta.
Heijastako elämäni sitä valtavaa rakkautta, jonka Kristus osoitti minulle ristillä sinä päivänä? Tämä vaivaa minua joka päivä, etenkin pääsiäisenä, koska minua muistutetaan ristin valtavuudesta. Me kaikki elämme jokapäiväistä elämäämme, jotkut päivät ovat enemmän taistelua kuin toiset, mutta viime kädessä on rauha, miksi pelätä mitään? Jumala on meidän kanssamme kävelemässä kanssamme, kohdatessaan jättiläisiä kanssamme, emme ole koskaan yksin. Elämässä on aikoja, jotka eivät tunnu totta. Jumala voi kävellä kanssamme ja vieressämme pitäen käsiämme. Jumala johtaa meitä, hän jopa toisinaan kantaa meitä. Jumala ei liiku, mutta me liikumme. Tiedän elämässäni, anna minun muotoilla vanha hymni 'sydämeni on taipuvainen ihmettelemään'. Tarvitsen Jumalan ottavan sen ja sinetöivän sen. Kun elämä tukahduttaa meidät, meillä on taipumus vetäytyä Jumalasta, joskus jopa syyttää häntä.
Hän voi kuitenkin ottaa sen, hän voi jopa ottaa vihamme. Tiedän, että olen käynyt läpi äärimmäisen vihasta Jumalaa vastaan. Kysyn, miksi hän vei lapseni ennen kuin voisin suudella heidän pieniä kasvojaan? Miksi minulla on tämä sairaus, joka vie kehoni? Miksi minua pahoinpidettiin seksuaalisesti yliopistossa? Miksi elämäni on ollut kuoleman ympäröimä? En voi laskea niitä kertoja, jolloin huusin tuskani Jumalaa vastaan ​​ja huusin, kunnes väsyn. Vihani on toisinaan sokeuttanut minut tosiasiaan, että Jumala kantaa minua noiden aikojen aikana, ellei hän olisi, en olisi täällä tänään. Hän otti minut ylös ja vei minut surun toiselle puolelle, jotta voisin jälleen kohdata hänet täysin. Olen menettänyt iloni joskus elämässä, kuka ei ole? Ilo palaa, kun palaan ristille, olemisen perustukselle.
Jumala on antanut minulle kyvyn rakastaa muita, jakaa iloa muiden kanssa, kirjoittaa tuskastani auttaakseni muita sen kautta. Hän on siunannut minua suurella rakkaudella elämässäni ja perheen kanssa, joka ympäröi minua rakkaudessa. Kyllä, minulla on ollut valtavia kipuja, mutta minulla on myös ollut valtava ilo. Synti tuli maailmaan, synti aiheuttaa kipua, mutta Jeesus kuitenkin karkotti sallimasta ilon tulla sisään. Minun on tunnustettava syntini, sillä hän maksoi hinnan niistä, se on valmis.
Pääsiäisviikko on minulle emotionaalinen, sydämeni sattuu siitä, mitä Jeesus koki. En voi sietää katsomasta yhtään elokuvaa, joka kuvaa sitä. Se on kuin katselisin isäni tapettavan hitaasti, kun katsojat sylkivät häntä. Se on liikaa, sydämeni sattuu fyysisesti, kyyneleet vuotavat. Rakastan sitä miestä, hän teki tämän puolestani, puolestasi, kaikkien puolesta. Ansaittiko hän kuolla näin? Vastaus on selvä Ei, hänellä ei ollut syntiä. Tämä tuo minut pääsiäiaamuun, hän on noussut, hän voitti kuoleman, synnin, hylkäämisen, hänen isänsä voi nyt katsoa häneen, se on puhdasta iloa, se todellakin oli valmis! Edellisen viikon kipu on kadonnut, on vain iloa aamulla. 'Jumala ei ole kuollut, hän on elossa, karjuu kuin leijona!' (Newsboys, Gods Not Dead, 2012). Lopeta kuuntelemaan, voit kuulla mölyn jokaisessa halauksessa. Rakkaus on voitollinen!